Susj-lehden historia

Savolaisen Osakunnan Susj-lehteä on julkaistu vuodesta 1946, tosin lehden toimittaminen lakkautettiin vuonna 1965 ja se elpyi vasta 1980-luvun alussa. Susj-lehden tauon aikana Savolaisessa Osakunnassa toimitettiin SavO-informa nimistä tiedotuslehteä ja vuosina 1966-1968 kerättiin kokoon Vuosi-Susj- julkaisut. 

Sujen alkuvuodet

Useimmissa osakunnissa lehden toimittaminen kuului oleellisena osana toimintaan, mutta savOlaiset olivat osakunnan alkuvuosikymmenillä varsin saamattomia lehdentekijöitä. Kaikki lehtiyritelmät jäivät lyhytikäisiksi.

Susj-lehden perustamista vauhditti Ylioppilaslehden siirtyminen vuoden 1946 alussa HYYn omistukseen. Alkuvaiheessa lehden toimitusneuvosto koostui eri kerhojen edustajista, jotta "lehdestä olisi tullut puolueeton". Susj julisti ensimmäisessä numerossaan pyrkivänsä olemaan "mielipiteiden tulkki, jonkinlainen ilmapuntari, joka osoittaa osakunnan mielialat".

Alkuvaiheissa Susj rahoitettiin myymällä sitä osakuntalaisille. Alkuinnostuksen laannuttua myynti  kuitenkin osoittautui vaikeaksi, joten osakunta varasi lehdelle vuoden 1948 talousarviostaan oman määrärahan, mikä liitti lehden kiinteämmin osakunnan yhteyteen. Samalla päätoimittajasta tuli osakunnan virkailija ja lehti sai myös osakuntalaisista koostuvan toimitusneuvoston.

Susj ilmestyi aluksi monistettuna. Vain vuosien 1946-47 kesäjuhlanumerot olivat painettuja. Painetuksi lehti muuttui toukokuussa 1950. Samalla lehdelle etsittiin uutta nimeä, mutta ehdotusten heikkotasoisuuden vuoksi "Susj" säilyi. Seuraavan kerran nimeä ehdotettiin vaihdettavaksi vuonna 1953. Ennen kaikkea määritelmä "hännänkannattaja" kismitti kritisoijia. Toimitus jättikin luonnehdinnan oma-aloitteisesti pois.

Susj menestyi alkutaipaleellaan hyvin ylioppilaiden kulttuurikilpailuissa. Se ylsi vuosina 1946-50 aina kolmen parhaan joukkoon, ja valittiin parhaaksi järjestölehdeksi vuosina 1947 ja 1949. Ulkoasultaan vaatimaton Susj oli monipuolinen lehti. Se raportoi osakunnan tapahtumista ja otti railakkaasti kantaa ajan ilmiöihin.

Tyytymättömyys lehteen kasvaa

Osakunta- ja ylioppilaselämää ruotivien kirjoitusten osuus väheni vuoden 1953 jälkeen. Palstat täyttyivät tilaisuuksien kuvauksilla ja kerhojen uutisilla. Susj-lehden tasoon tyytymättömien määrä kasvoi 1950-luvun puolivälin jälkeen. Lehden teosta kiinnostuneet osakuntalaiset perustivat lokakuussa 1956 Lehdistökerhon, joka otti Susj-lehden toimitustyön hoitoonsa. Lehdistökerhon myötä lehden sisältö muutui monipuolisemmaksi ja lehti jaettiin viiteen osaan: kotiseutu, kulttuuri, urheilu, osakunta ja naistenosasto. Myös lehden ulkoasu koheni huomattavasti. Uudistukset olivat täydessä laajuudessaan käytännössä vain vuoden 1957.

1960-luvulla Susj joutui perinnetietoisten ja uudistushakuisten osakuntalaisten kiistakapulaksi. Lehdessä julkaistut radikaalit kirjoitukset herättivät arvostelua, mutta myös kokeellinen kaunokirjallisuus ja kehitysmaanäkökulmat tuntuivat monista osakuntalaisista vierailta. Lisäksi Susj-lehden painokulut nousivat korkeiksi, mikä herätti arvostelua.

Lehden tekijät halusivat uudistaa julkaisun nimeä myöten. Lehden silloinen päätoimittajan mielestä nimi ei symboloinut savolaisuutta. Osakunta järjestikin nimikilpailun vuonna 1964, mutta parempaa nimeä kuin Susj ei taaskaan löytynyt.

Susj-lehden linja säilyi seuraavanakin vuonna kulttuuriradikaalina ja perinnetietoiset osakuntalaiset arvostelivat lehteä entistä kärkeämmin osakunnasta etääntymisestä.Susj lakkautettiin vuoden 1965 lopussa osakunnan talousvaikeuksien vuoksi. Tosin Susj-lehden menot olivat vain 5% budjetista, joten näyttää siltä että perinnetietoiset hankkiutuivat eroon radikaalista lehdestä.

Vuodet ennen uutta nousua

Susj-lehden tilalle perustettiin tiedotuslehti SavO Informa. Vuosina 1966-1968 osakunta kokosi Vuosi-Susj- julkaisun, jonka julkaisemisesta osakunta luopui 1969 ja päätti osallistua Wiipurilaisen Osakunnan luomuksen Itä-Suomi-lehden toimittamiseen. Tämäkin yritys kuihtui kuitenkin kokoon.

Vuonna 1971 tarkoituksena oli herättää Susj henkiin ja tehdä lehteä yksi numero lukukaudessa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet vaan Susj elpyi vasta 1980-luvun alussa.

Nykypäivän Sujen tilanteen voit tarkistaa lukemalla lehden digitaalisia versioita

(Lähde: Tuuhea oksa Savolaisuuden puussa, Jouko Kokkonen, 2004)